25.2.2017

Kokeillaan tehdä kuvaa äänen avulla.

Lauletaan vokaalia E.

Maalataan silmät suljettuina painolaatoille.

Laatat vedostetaan yhdeksi kuvaksi.

Kerrokselliseen monotypiavedokseen syntyy

sattuman tiloja.

Ensimmäinen vedos jää kesken.

 

 

25.3.2017

Aloitetaan työ kehollisella virittäytymisellä

ja meditaatiolla.

Laulettu vokaali A resonoi rinnassa, U poskissa.

Tehdään vedokset molemmista.

Saadaan lisää kokemusta siitä, miten painoväri toistaa

sormin maalatun liikkeen viivaston.

Syntyy menetelmä tehdä kuvaa näkymättömästä,

yhdessä, mietiskelevässä tilassa.

 

 

26.3.2017

Uusi havainto,

yhteisessä meditaatiossa läsnäolon luonne synkronoituu.

Keskustellen nousee hetken teema.

Vokaali O, raskas ja hidas liike, tummat punertavat sävyt

löytyvät maalausimprovisaation lähtökohdaksi.

Menetelmä jäsentyy.

 

 

15.10.2017

Alussa urautuneita ajatuksia,

paineita onnistumisesta:

”Olemmeko läsnä tässä hetkessä?”

Meditaatio rauhoittaa ja jatkuu

kuunnellen piirtävää kättä,

viivan vapaata vaellusta paperilla.

Kynä rahisee. Syntyy luonnos kuvasta.

Vakaa voiman kokemus yhteisessä läsnäolossa.

Maalari 1: Kehossa liike tuntuu työntyvän ulos,

pallean alueelta sivuille ja takaisin keskustaan.

Maalari 2: Liike kuin rantaan vyöryävät aallot,

kehosta ulos, kuvassa ylös.

Vokaali O vaimenee, avautuu pehmeästi U.

Tehdään kaksi vedosta.

Lämmin ruskeanoranssi skaala,

ensin puhtaalle paperille, sitten siniselle pohjalle.

 

 

2.1.2018

Vuoden ensimmäinen arkipäivä.

Pitkän tauon jälkeen työskennellään varmana,

luottavaisena, että teema syntyy hetkestä.

Tänään lauletaan AUM.

Vaikka ollaan jo sinut menetelmän kanssa,

aina nousee uusia asioita.

Tutkitaan hetkiä ikuisuudesta, ikuisuudessa.